Ystäväni perheineen muutti samaan kylään ja heidän heidän pihassaan kasvoi orvokki! Pieni asia voi ihmisen saada iloiseksi. Olen viime aikoina kokenut jonkinlaisen heräämisen tai ehkä se johtuu kevään tunnusta. Olen huomannut eläväni menneisyydessä ja unohtanut nauttia siitä mitä nyt on. Elämässäni ei loppujen lopuksi ole mikään pielessä, päin vastoin olen etuoikeutettu kun minulla on hyvä parisuhde ja kaunis terve lapsi sekä toinen tulossa. Elämän perustarpeet on tyydytetty, joten mikä sitten mättää?

Eniten rassaa se, että voimat on toisinaan ihan loppu. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta raskaus tuo kyllä oman lisänsä uupumukseen. Olen kyllä hirmu ankara itselleni ja nyt raskauden aikanakin olen piiskannut itseäni, vaikka en pysty samaan kuin normaalitilassa. Ja kyllä, erinäiset asiat tulevaisuudessa pelottaa, mutta mitä tuo pelko loppujen lopuksi hyödyttää. Ei yhtään mitään!

Osasin tänään jopa heittäytyä pelleilemään tyttäreni kanssa ja tätähän ei ole tapahtunut hyvin hyvin pitkään aikaan. Yleensä olen sellainen poissaoleva haahuileva äiti, joka suorittaa arkea. Mutta tänään me naurettiin ja oikeasti juteltiin yhdessä. Olen aina miehelle kateellinen, kun se tulee häneltä niin luonnostaan mutta minun täytyy pinnistellä. Jospa nämä olisivat nyt ensiaskelia toipumisen tiellä. Pienten kauniiden asioiden näkeminen, hetkessä eläminen ja lapsen maailmaan heittäytyminen.