Sain sisareltani joululahjaksi Eckhart Tollen Läsnäolon voima -teoksen. Aloin tänään lukemaan sitä ja koin heti melkoisia ahaa-elämyksiä. Kaikki se henkinen kärsimys mitä koen, on mieleni eli egon tuotetta. Ego taas pitää yllä ajattelua, mistä suurin osa on turhaa. Pyöritän päässäni nauhaa, jota siskoni kutsuu osuvasti shit fm:ksi. Se vatvoo menneisyyttä, murehtii tulevaisuutta ja toistaa turhia keskusteluja riittävyydestä/riittämättömyydestä ja siitä millainen muka pitäisi olla. Minä en ole mieleni ja olen olemassa ilman jatkuvaa ajattelua, voin olla olemassa ilman jatkuvaa mielen kärsimystä.

En ole vielä lukenut, kuin parikymmentä sivua, mutta lukemani on ollut niin valaisevaa että luultavasti kuen teoksen yhteen menoon. Tunnistan tekstistä vinksahtaneen egoni vaikutuksen tähän pahaan oloon. Eri asia on sitten se miten tietoisen läsnäolon oppii saavuttamaan.

Tiedän että minussa on niin paljon henkisiä voimavaroja jotka ovat vain piilossa mielen sekamelskan takana. Haluan elää!